perjantai 7. joulukuuta 2018

Tilannepäivitys

Aattelin ensin, että en postaa tässä kuussa ollenkaan. Mutta tulin nyt sit kuitenki siihen tulokseen, että on reilumpaa infota teitä lukijoita. Tilannepäivitystä siis tähän väliin.

Miun elämä muuttuu isosti ensi vuonna, ja jotenkin miulle tuli nyt tarve uudistua täällä bloginkin puolella. Tykkään blogini nimestä ja osoitteesta, joten luultavasti ne eivät tuu muuttumaan. Se, mikä muuttuu varmasti niin kirjoitustahti. Miulla on yksi kirjoittamisprojekti tiijossa, johon aijon suunnata kaiken energiani ensi vuonna, tai ainakkii siihen asti että vauva tullee taloon. Kattoo sitten kun tietää millainen vauva on, että kuinka paljon voi panostaa tuohon projektiin. Vauva-arki ja kirjoittaminen vie aikaa luultavasti niin paljon, että blogi jää vähemmälle. Oikeastaan tuntuukin paremmalta, että kirjoitan tänne harvemmin, mutta luultavasti sitten pidemmin. Turhat höpötykset varmaankin jää pois, kun tullee kirjoittamaan vain asiasta.


Blogi tullee siis muuttumaan, mutta tarkkaan en vielä tiijä että miten. Sen näkkee sitten. On tiijossa uusi, todella upea vuosi. Mikäs sen parempi hetki pyyhkiä vanhat pölyt pois ja keskittyä uuteen. Ensi vuonna elämäni isoin unelma toteutuu. Miusta tullee vihdoin ja viimein äiti. Meistä tullee vihdoinkin perhe. Tästä oon haaveillut ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja tuntui ettei tää unelma voi tulla koskaan toteen. Mutta toisin kävi, ja tämä rohkaisee minnuu tavoittelemaan muitakin unelmia, niitä pienempiä mutta nekin tärkeitä. Joitakin vuosia sitten en sallinu itseni haaveilla ollenkaan, mutta nyt huomaan että unelmat on mahdollissii kun tarpeeksi uskoo niihin. Tässä hetkessä voi aina tehhä jottain pientä, joka kuljettaa kohti sitä unelmaa.

Oon aina tiennnyt sen, että lastani en laita nettiin. Pieni vauva ei ossaa vastata siihen, halluuko hän nettiin vai ei. Ei kukkaan minnuukaan pakottanu bloggaamaan omalla nimellä ja kasvoilla. Miusta lapsella on myös oikeus päättää asiasta itse sitten, kun on tarpeeksi vanha ja ymmärtää tarpeeksi. En tuomitse missään nimessä heitä, jotka ottavat lapsensa osaksi blogia, mutta itse aijon toimia eri tavalla. Vaikka some onkin iso osa ihmisten elämää nykyään, kaikki ei silti halluu olla siellä yhtä kovasti esillä. Meijän lapsi päättää tästä sitten ihan itse, kun on ikää tarpeeksi. Puhumattakaan siitä, että tämä maailma ei oo mikkään lintukoto. Miksi tahallani altistaisin viattoman lapsemme somen vaaroille, kun voin välttää sen helposti?


Miulla on käyny mielessä kadota blogimaailmasta kokonnaan. Välillä on suoraan sanottuna ärsyttänyt, että tuntemattomat ihmiset luulevat tuntevansa miut 100% pelkkien blogitekstien perusteella. Kyllä, oon ollut avoin, mutta ellet oo miun läheinen et voi tulla pätemään miulle miun elämästä. Kun ei ees kaikki miun läheisistäkkään voi. Mutta kuitenkin, rakastan liikaa tätä kirjoittamista että lopettaisin kokonnaan. Suuri osa miun lukijoista on sukua, tuttuja tai ystäviä yms, ja miusta on kiva että nämä ihmiset voi jatkossakin käyvä kurkkaamassa miun kuulumissii täältä blogista. Tai mistä sitten tuun jatkossa kirjoittamaan, en tiijä. Osan teksteistä oon poistanut, ja loputkin varmaan poistan sitten jossain vaiheessa. Raskausaiheiset postaukset on ollu niin suosittuja, että jätin ne nyt toistaiseksi vielä esille. Halluun, että vanhat tekstit ei oo sotkemassa täällä sitten, kun meen etteenpäin, uudella fiiliksellä.

En ossaa sanoa palaanko kirjoittamaan viikon, kuukauden vaiko puolen vuoden päästä. Aika näyttää. Oikein hyvää joulunodotusta lukijoille <3

Terveisin, Eve

perjantai 30. marraskuuta 2018

Marraskuun viimeisenä

KESKIVIIKKO

Oon ihan rakastunu miun uuteen Bola-koruun. Oon joskus kuullut tällaisista koruista, joita odottavat äidit käyttää. Halusin ehdottomasti itellekin tällaisen, ja nyt kun viikkojakin on sitä tarkoitusta varten riittävästi niin tilasin tämän <3 Koru on raskauskeiju.fi sivustolta ja tuli jälleen kerran tosi noppeesti kottiin, niinkun dopleria tilatessakin. Valitsin perusbolan, jossa on pieni perhonen. Sitähän en tiijä, että onko nämä humpuukkia vai ei, mutta oli tai ei niin kaunis on koru ja ihana ajatus :D

"Meksikolainen bola on kaunis helistinkoru odottavalle äidille. Korun sisällä on pieni ksylofoni, jonka päällä pikkuruinen pallo tanssii pitäen erityistä, hienoa hiljaista ääntä odottavan äidin liikkuessa. Korua pidetään roikkumassa vatsan päällä ja jo 20:nen raskausviikon jälkeen lapsi voi kuulla ja tunnistaa äänen. Korun maaginen ääni rauhoittaa lasta kohdussa raskauden aikana."

Odotusajan koru

https://www.raskauskeiju.fi/bola-korut

PERJANTAI

Voin kertoo, että bussilla matkustaminen raskaana ollessa on kamalaa. Ensinnäkin pitkän matkan bussit on poissuljettu kokonnaan 24/7 vaivaavan pissahädän takkii. Lähilinjat vielä kestää, kun niissä ei tarvii istua kun 25 minuuttia. Mikä niistä sitten tekkee kamalan? No se ihana ruuhka-aika. Viimeksi tännään sain kokea kauhunsekaisia fiiliksiä, kun jäljellä oli vain seisomapaikkoja ja kanssamatkustajat oli siinä melekkein kylkikyljessä, ilman hajurakoja. Ei siinä muuten mittään, MUTTA. Kun mietit sitä pikkuruista kohdussasi ja ajattelet vain, mitä jos mie kaadun, tai mitä jos joku kaatuu miun mahan päälle, mitä jos pientä sattuu? Onneksi paikkoja vapautu jossain vaiheessa ja tääkin raskaana oleva sai huokasta helpotuksesta kun sai penkin alleen, eikä mittään sattunut. Kuskikin osasi pysäyttää auton niin, ettei pois lähtiessä tarvinnut pelätä pienokaisen puolesta uudelleen.

Mutta noin muuten tännään on ollut oikein mukava päivä. Aamulla sai herätä rauhassa, vappaapäivä kun oli. Terapian jälkeen takasin kottiin ja loppupäivän olin ystäväni kanssa. Nähhään harvemmin, koska asutaan hieman etäämmällä toisistamme. Mutta onneksi nykyään on niin helppo pittää yhteyttä muutenkin, kun on kaikki Facebookit, Whatsapit, sun muut. Parannettiin maailmaa ja käytiin vähän ostoksilla. Ihana, että toinen ymmärtää niin hyvin mitä itse käy tai on joskus käyny läpi. Vertaistuki paras tuki. Mie löysin pari aivan ihannaa kangasta, josta aijon ommella jottain Muruselle. Miun maha näyttää elävän ihan omaa elämää, kun hän liikkuu siellä. Rakas pieni <3

Mukavaa viikonloppua lukijoille!

Terveisin, Eve

lauantai 24. marraskuuta 2018

Kivoja juttuja

LAUANTAI

Koska viikko on sisältäny niin paljon hyviä juttuja, aattelin jakaa ne nyt tännekkin.

* Pikkupakkanen & aurinko
Kaiken sen mustuuden, märkyyden ja tympäisevän sään jälkkeen tuo pikkupakkanen ja auringonopaiste on ollu oikein tervetullutta. Erinomaisia lenkkeilysäitä ja kävinpäs vielä ihan kameran kanssa ulkoilemassa ja kuvailemassa pitkästä aikkaa. Kauan en kylläkään viihtyny, ku tuli nii kylymä.

* Joulukauden avajaiset ja ystävien näkeminen
Tällä viikolla oon nähnyt kavereita ja lauantaina käytiin ystävän kanssa Joulukauden avajaisissa. Sää oli todella jäätävä, kiitos hyytävän tuulen, mutta ainakin saatiin riisipuuroa ja nähtiin joulupukki, haha. Mie oon kotonakin nyt kaivanu joulukoristelaatikon esille, mutta en oo vielä ehtiny ottaa kaikkia esille. Ensin pitäs pyyhkiä pölyjä ja siivota hiukan, niin niitä ois kivempi laitella. Mutta oli kyllä tosi mukava päivä tännään, käytiin myöskin kirpparilla (josta löytyi Muruselle vaatteita ja ihastuttava pupumobile pinnasänkyyn), kahvilla ja muutamissa kaupoilla. Löysin myöskin täydellisen
joululahjan M:lle. <3



Pupumobile

* Rakenneultra
Perjantaina koitti kauan ootettu toinen ultra. Illalla ei uni tullu silmään, ja nukuin kuutisen tuntia. Aamulla en ehtinyt panikoimaan, koska aika oli jo kahdeksalta aamulla. Olipa ihana mennä M:n kanssa kattomaan Murusta <3 Ja oli niin helpottavaa kuulla, että kaikki on kun pittääkin. Meni se koko perjantai päivä sisäistäessä asia, ja illalla vollotin sitten ihan urakalla :D Jos itken onnesta jo tässä vaiheessa, niin mitähän se on sitten synnärillä? Meijän pieni rakas on kovasti vahvistunut. Nyt näkkyy potkut jo mahan päältä, kun sopivaan aikaan sattuu kattomaan <3

* Villasukat
Sain ne villasukat valmiiksi. Miulla on tapana neuloa sukkia syksyisin. Aloittaminen on aina kumman vaikkeeta, mutta sitten ku aloittaa niin eihän siinä kauaa mee ku sukat on valmiit :D Joskus pitäs opetella uusia tapoja neuloa erilaisia sukkia, mutta oon kai liian laiska kun en oo viittinyt vieläkkään opetella. Hyllyssä ois kyllä aiheeseen perehtynyt kirja, mutta toistaiseksi se on vain seissyt siellä.

7 veljestä

* Siivousvimma
Meni hermot jälleen, ties kuinka monennen kerran tavaranpaljouteen ja siihen, että mikkään ei pysy kaapissa järjestyksessä. Aloin siivoamaan kaappeja ja samalla katsoin tavaraa ja vaatteita pois. Ihanne olis, jos vois assuu väljemmin ja näin ollen puolet tavarasta ei pyöris jatkuvasti lattioilla. Kuka on keksinyt tehhä 45 neliön kokoisia kaksioita? Ei kukaan halluu assuu kun sillit purkissa. Tai en ainakkaan tiijä kettään sellasta.

* Black Friday
Löysikö lukijat mittään kivaa Black Fridayn tarjouksista? Ite ostin vain alusvaatteita Lindexiltä. En jaksanu jäähä kauppoihin pyörimään kovin kauaa. Netissä katoin vauvantarvikkeita mm. Jollyroomista, mutta ei tullu tehtyä mittään tilausta. Vielä tässä on noin nelisen kuukautta aikaa hankkia tarvittavat. Ja liikaa kun ei kannata hankkia, kun kaikkee ei välttämättä sit tuu ees tartteemaan.

* Keskeneräiset työt
Sain lopultakin ommeltua heijastinkangasta miun mammatakkiin. Takki on musta, eikä siinä oo heijastimen heijastinta, joten aattelin vähän tuunata sitä. Ompelin takkiin muutamat kolmion muotoiset yksityiskohdat, ja nyt se on paljon kivempi.

Terveisin, Eve

torstai 15. marraskuuta 2018

Koirapotkarit ja yleistä höpinää

TIISTAI

Onneksi en oo yksin tämän raskauden kanssa. Oon jutellut ihanien ihmisten kanssa aiheista, jotka huolettaa minnuu. Raskausajan huolista siis. Osa näistä ihmisistä on ollut joskus raskaana, joten hyö tietää mistä puhhuu. Heillä on kokemusta, ja kokemuksen ääni rauhoittaa juuri nyt kovasti. Mutta yhtä tärkeää on niidenkin ystävien tuki, joilla ei oo vielä lapsia. Kaikki tuki ja neuvot yhtä tervetulleita <3 Joten iso kiitos <3 Toinen mainitsemisen arvoinen asia on facebookin odottajien ryhmät. Sieltä saa hurjasti vertaistukea, ja huomaa ettei mieti monia asioita yksin. Mie tein nyt päätöksen, että miun on nyt pakko vain lopettaa pelkääminen ja huolehtiminen, se ei tee hyvää miulle eikä se tee hyvää vauvalle. Miun pitää opetella nauttimaan tästä matkasta, koska ikinä ei voi tietää onko meneillään oleva raskaus viimeinen.

En tullut raskaaksi sormia napsauttamalla (lue: jouduin pettymään monessa kierrossa), ja tiijän lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä. Siksi miulla on tietynlaista näkemystä raskaaksi tulemiseen ja lasten saamiseen ylipäänsä. Nimenomaan saamiseen siis. Lapsia kun ei tehhä, niitä saahhaan. Jokainen lapsi on suuri lahja. Minnuu surettaa ihan hirveästi lapset, joita ei rakasteta, tai joita ei osata rakastaa, tai mikä se ongelma sitten onkaan. Jokkainen lapsi ansaitsee rakastavan ympäristön, jossa on turvallista kasvaa. Ja jottei kukkaan nyt käsitä väärin, niin en oo koskaan kärsinyt lapsettomuudesta. Oon kuitenkin seurannu bloggaajia, jotka kyseisestä aiheesta postaavat. Sitä kautta saanu tietoa asiasta ja onhan tuota ihan omassakin tuttavapiirissä. En väitä tietäväni lapsettomuudesta mittään, mutta tiijän ettei lasten saaminen oo itsestäänselvää.

Tein muuten siitä koirakankaasta Muruselle potkuhousut. Voin vaikka laittaa niistä teille kuvan tähän postaukseen. Mitä tykkäätte kuosista? Kaava on Ottobresta. Siinä oli muutaki vauvoille, täytyy kokkeilla. Villasukan neulominen oli hetken tauolla, koska kadotin yhden puikon. Ei löytyny vaikka tutkin jokkaisen sohvan nurkan. Piti hakkee kaupasta uuvet puikot :D

koirapotkarit

TORSTAI

Mie en oo kovin tarkka sen suhteen, mitä vauvalle puetaan päälle. Jos lapsi on poika, sillä voi olla myös punaista, ja jos se on tyttö, voi päälle laittaa myös sinistä. Ne vaatteet joita oon tähän mennessä hankkinut, on pääosin neutraaleja, vaaleaa sinistä, vihreää tai harmaata, beigeä, valkoista ja keltaista. Tummanpunaisia vaatteita en oo hankkinut, koska niitä ei vain oo tullu kirpparilla vastaan. Vaaleanpunainen on siitä jännä väri, että sitä vierastaa laittaa pojalle, mutta vastaavasti vaaleansinistä ei vierasta laittaa tytölle. Hassua. Nuo ompelemani koirapotkarit käy kuitenkin mielestäni myös poikavauvalle, koska ne ei oo kokonnaan pinkit vaan niissä on muutakin väriä. Jos myö saahaan tyttö, tuun pukemaan häntä vaaleanpunaiseen ja röyhelöihin. Mutta jos kaapissa on vaaleansininen body, (kuten onkin :D) niin senkin voi pukea ihan yhtä lailla.
Vaatteiden väreissä ainoa ehdoton juttu on se, että musta tai kovin tummat värit ylipäänsä ei kuulu miun mielestä vauvoille. Tai ei ainakkaan meijän vauvalle. Väriä saa ja pitää olla, mutta ei mittään hirveän synkkää.

Miulla on suunnitelma tulevalle viikolle. Nuku, ulkoile valoisaan aikaan, rentoudu ja syö hyvin. Täytyy myöntää, että viime päivät on ollu aika raskaita. Ja oon ihan varma, että 80% oon aiheuttanut siitä ihan itse murehtimalla ja pelkäämällä jottain, mitä ei vielä edes oo. Eikö siitä ikinä opi pois?? Tiesin kyllä jo ennestään, että näin voi käyvä, mutta silti tämä yllätti. Siis murehtiminen itsessään ei yllättäny. Ehkä mie yllätyin siitä että edelleen kehitin sen niin pitkälle, vaikka luulin jo oppineeni terapian avulla jottain. Hmmh.

Mitä lukijoille kuuluu? Joko kaipaatte lunta? Mie ainakin <3

Terveisin, Eve

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Ihana raskaus

SUNNUNTAI

Puhtaasti raskauspostausta tähän väliin. Tämän postauksen vastapainoksi päätin tulla kirjoittamaan tänne, mikä raskaudessa on hiennoo ja ihannaa. Tää toimii myös muistutuksena itselleni, että raskaudesta kuuluis myös nauttia, eikä olla huolissaan jokkaisesta pienestäkin asiasta. Joten, niihin mukavuuksiin siis:

* Vauvan liikkeet
Miulla ei oikkeen oo ees sanoja kuvaamaan tätä. Koska odotan esikoista ja tämä on ensimmäinen raskaus ikinä, tää kaikki tuntuu tietenkin erityisen uudelta ja hienolta. Sanat upeaa, mahtavaa tai hiennoo, ei ees riitä kuvaamaan sitä tunnetta kun tajjuut, että tunnet vauvasi liikehdintää. Ensimmäisten liikkeiden tunteminen on ekan ultran kanssa niitä kaikkein hienoimpia juttuja.

* Kehon muuttuminen
Joitakin tämä voi ahdistaa paljonkin. Minnuu ahdisti vain alussa, silloin kun turvotus oli suurta mutta näytti vain, ertä oon syönyt liikaa. Nyt kun turvotuksen tilalle on tullut pieni vauvamaha, kaikki ahdistus kehoa kohtaan loppui. Kuten vanhemmat lukijat tietää, oon sairastanut nuorempana syömishäiriön. Luulin, että kehon muuttuminen olis ollu miulle sen vuoksi vaikkeempi juttu, mutta ei. Ehkä siihen auttaa se ajatus, että oon aina halunnu raskauden näkyvän niin kauas kun mahdollista. Miusta raskaana olevan naisen keho on kaunis. Missään vaiheessa omaa raskauttani en oo halunnut sitä peitellä. Päinvastoin, odotin vain malttamattomana, milloin raskaus näkkyis kunnolla ulospäin. Ja tämä keho juttu ei koske vain raskausmahaa, vaan mielestäni raskaus saa näkkyy myös muista kehonosista. En tarkoita että pitäs lihoa kovastikin, tarkoitan sellaista normaalia pyöristymistä.

* Hiusten, ihon ja kynsien kunto
Hiuksissa en huomaa niin suurta muutosta, kuin kynsissä, mutta kyllä nämä hiuksetkin tuntuu vahvemmilta nyt raskaana ollessa.  Kynnet, jotka itselläni on aina ollu hauraat ja helposti lohkeilevat, eivät lohkeile nyt juuri ollenkaan ja ehtivät kasvaa paljon pidemmiksi kun ennen. Ennen raskautta jouduin leikkaamaan kynsiäni hyvin usein, mutta nyt ne voi olla pidempinä eikä ne silti lohkeile. Ja sitten tämä kasvojen iho juttu. En ees muista, millon miun iho ois ollut näin hyvässä kunnossa? 10 vuotiaana? Joillekin ilmeisesti puhkeaa ihan kunnon akne, mutta miulla kävi ihan päinvastoin. Finnejä tulee paljon vähemmän ja iho näyttää muutenkin kauniimmalta. Kelpaa!

Raskaus
Rv 17+6. Niin rakas on hän <3

* Elämään järki ja merkitys
Kun raskaus on vuosia toivottu ja odotettu asia, niin sen toteutuessa elämässä loksahtaa moni asia paikoilleen. En nyt tiijä ossaanko selittää tätä oikein. Tavallaan tuntuu, että vuosikaussii kadoksissa ollut palapelin palanen on löytynyt ja elämää ei tarvihe ennää ihmetellä eikä etsii niin paljon. Kun omassa elämässä suurin asia on äitiys, niin sen toteutuessa kaikki muu kyllä tullee, kun on tullakseen. Tullee sellainen rauha elämää kohtaan.

* Hyvä syy hankkia uusia vaatteita
Jotkut pärjää aika vähillä vaatehankinnoilla, eivätkä ees halluu ostaa kovin paljon äitiysvaatteita. Mie oon vain innoissani, kun voin ostaa kauniita raskausajan vaatteita ja korostaa raskausmahaa. Äitiysvaatteet on ihania ja jos oisin rikas, en varmaan säästelis niiden hankinnassa yhtään. En halluu piiloutua M:n huppareihin, vaan halluun näyttää koko maailmalle että odotan lasta. No okei, katsotaan tota huppari asiaa uudestaan sitten helmi-maaliskuussa, kun on tukevampi olo :D

* Terveellisten ruokien himo.
Kaikki raikas, hedelmät sun muut maistuu äärettömän hyvälle ja niitä tekkee koko ajan mieli. Karkkia tekkee mieli harvemmin. Nimimerkillä pakko saada karkkia 2-3 kertaa viikossa :D Nyt karkit ja herkut ylipääänsä on jääny huomattavasti vähemmälle, ja salaatit, hedelmät yms lisääntynyt ruokavaliossa. Tomaatit on erityisen hvyiä, vaikka niitäkkään ei vissiin saisi ihan hillitöntä määrää syyvä. Herkkujen vähentäminen on helppoo, kun niitä ei ees tee mieli. Ainnoo, minkä kanssa on ollu haastavaa, niin salmiakki. Normaalisti ku vedän salmiakkia pussikaupalla, niin onhan se ollu aika tuskaa tyytyä vain muutammiin mustiin karkkeihin :D

Katotaan, teenkö myöhemmin vielä uuden tällaisen postauksen. Voi olla, että niitä ihannii asioita huomaa tässä matkan varrella vielä lissää <3

Terveisin, Eve

torstai 25. lokakuuta 2018

Kirjasuositukset odottajille

TORSTAI

Puhuin edellisessä postauksessa parista uudesta kirjahankinnasta, ja tässäpä ne.

ÄITIYSJOOGA - Tara Lee & Mary Attwood

Raskauskirja

Joku ehkä muistaa, että tein entisessä blogissani kirjasuosituksen eräästä joogakirjasta. Miusta on ihan kivaa joogata silloin tällöin, ja kun näin tämän Äitiysjooga- kirjan Suomalaisessa kirjakaupassa tarjouksessa, niin enhän mie voinut olla ostamatta sitä. Tämän kirjan avulla on kiva joogailla, kun tietää että kaikki liikkeet on turvallisia vauvalle. Kirjassa on myöskin mukana (englannin kielinen) DVD, joka esittelee osan harjoituksista. Puheesta ymmärsin suurimman osan, vaikka kirjoitin englannin vuonna 2011 vain rimaa hipoen, eikä kysseistä ainetta oo tarvinnu opiskella sen jälkeen yhessäkkään koulussa.

Kirjassa on omat lukunsa hengitysharjoituksiin ja mielikuvaharjoituksiin, tilan tekemiseen (harjoituksia fyysisiin, henkisiin ja emotionaalisiin muutoksiin), vahvuuteen ja kestävyyteen, tavallisiin vaivoihin ja sairauksiin raskauden aikana, synnytykseen sekä palautumiseen synnytyksen jälkeen.

Oon tykännyt tästä kirjasta, ja tehnyt joittain liikkeitä esimerkiksi lenkkeilyn päälle. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Uskon, että tästä on apua ja toivon, että voin ehkäistä harjoittelulla esimerkiksi selkäkipuja. Jää nähtäväksi! Hyvä, että kirjassa on myös osio raskaudesta palautumiseen. Voin suositella tätä. :)



LIIKKUVAN ÄIDIN HYVINVOINTI - Mari Stenman

Raskauskirja

Tää kirja oli tosi hyvä löytö Kirjakassista ja sekin oli tarjouksessa. Mietin ensin, että oisin lainannu kirjan kirjastosta, mutta onneksi päätin ostaa sen. Pääsin lukemaan sitä heti, eikä tarvihe stressata palauttamista. Luin kirjaa heti ensi alkuun tunnin putkeen, ja oisin varmaan lukenut pidempäänkin, ellei telkkarista ois tullu yhtä ohjelmaa jonka halusin kattoo. Tää kirja on oikea aarre (etenkin tällaiselle ensiodottajalle, jolla herää kysymykssii tuon tuostakki mieleen). Kirja on suunnattu liikunnallisille odottajille, mutta toki myös vasta-alkajat liikkumisen suhteen hyötyy tästä (kirjassa on oma osio aloittelevalle liikkujalle). Tää on ehdottomasti paras opas raskauteen. Nyt miun ei tarvii ennää googlailla asioita ja pohtia, mitkä niistä pittää paikkaansa ja mitkä ei.

Kirjassa on kaksi osaa, raskausaika ja synnytyksen jälkeen. Ensimmäinen osa alkaa tutustuttamalla lukijan siihen, mitä kehossa tapahtuu raskauden aikana. Sitten puhutaan raskausajan liikunnasta. Tämä tulikin erityisesti tarpeeseen, koska esimerkiksi lihaskuntoharjoittelu on mainittu täällä erikseen. Koin melko haastavaksi etsii tietoa, miten raskauden aikana liikutaan kuntosalilla. Kysyin asiasta neuvolassa, kuntosalillani, ja se perus, eli googletin. Haastavaksi asian teki se, että jokkainen tietolähde tuntui sanovan saman asian ihan eri tavalla, ja lopulta olin enemmän sekaisin kuin ennen asian selvittellyy. Nyt löysin selkkeet ja varmasti luotettavat ohjeet kuntosaliharjoitteluun raskauden aikana. Kirjaan on myös koottu ohjeita lihaskuntoharjoitteisiin ja kehonhuoltoliikkeisiin.

Raskausajan ravitsemus, lepo ja uni on myöskin esillä kirjassa. Asiat on esitetty selkkeesti ja ravintoasiat on koottu myöskin taulukkoon. Minkä ravintoaineiden saantiin kannattaa kiinnittää huomiota, ja mitä ruoka-aineita kannattaa välttää. Kuinka voi saaha itselleen virkeämmän olon?

Nämä kaikki edellä mainitut asiat on kirjoitettu myöskin synnytyksen jälkeen- osioon, johon onkin hyvä palata sitten keväällä, kun vauva on syntynyt. <3 Tietoa on mm. palautumisesta, vatsalihaksen erkaumasta, liikuntasuosituksista, ravintosuosituksista, unesta ja levosta. Vahva suositus tälle kirjalle siis, ei mee rahat hukkaan!


Terveisin, Eve

torstai 18. lokakuuta 2018

Plussaoireet

TORSTAI

Kun itse toivoin raskaustestiin kahta viivaa, luin kaikkia mahdollisia keskustelupalstoja. Halusin tietää, mitkä ihmisten raskausoireista tarkoitti lopulta raskautta. Joten, tässäpä on omat oireeni jotka onnellisesti kertoivat tästä ihanasta uutisesta. <3 Tämä postaus liittyy siis raskauteen 100 %, joten jos et halluu lukkee raskausoireista mittään, niin jätä suosiolla tämä postaus välistä :D

Ennen plussaa:
Mielialojen heittelyt. Olin jo jonkun aikaa ollut kumman kiukkuinen M:lle, tulistuin ihan pikkuasioista jotka jälkikätteen naurattaa. Sain raivarit mm. siitä, että auton jalkatilassa oli suklaapaperi. Vedin herneet nenään myöskin siitä, kun aloin muokkaamaan valmiskaavaa. En omista niitä pitkä viivottimia, joita koulussa oli, joten raivostuin siitä kun viivat ei ollu sellaiset kun halusin niiden olevan.

Oltiin ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa. Mie oon aina tykännyt kalasta, myöskin kylmäsavulohesta. Otin lautaselle siis sitäkin, mutta kala maistui ihan kummalle. Ihmettelin sitä jälkikätteen, koska en oo todellakaan mikkään nirso kalan suhteen. En tiijä oliko tämä ns. oikea oire mutta en keksi muutakkaan selitystä tuolle, kun raskaus.

Kerran illalla minnuu alko ihan yhtäkkiä oksettamaan. Ihmettelin sitä ääneen M:llekin, että kylläpäs miulle tuli tosi huono olo. Olin jo aikeissa mennä vessaan oksentamaan, mutta tuntemus meni yhtä noppeesti pois kun oli tullutkin.

Miulla oli päivän pari tosi kummallinen olo. Tuota on älyttömän vaikkee selittää, se pittää ite kokea. Sanoin M:lle: "Mie oon varmaan raskaana, kun miulla on näin outo olo." <3

Olin kippeenä tasan yhden päivän. Olo oli kuumeinen, flunssainen, kurkku oli kippee. Seuraavana päivänä ei yhtikäs mittään.

Pissan haju muuttui, tai sitten jokin miun omassa nenässä muuttui, en tiijä. Sitä ei mitenkään voinu olla panematta merkille, koska haju oli niin erilainen. Havaitsin tämän tosin vain yhtenä päivänä. Tuo oire tuli muistaakseni silloin, kun olin tehnyt jo haamuplussan.

Ja se kaikista voimakkain oire itsellä, eli huono olo ja huimaus. Tätä jaksoin myöskin ihmetellä, koska en oo milloinkaan kärsiny sen kummemmin huimauksesta. Ei edes pientä sängystä ylös nousemisen huimausta. Huimauksen tunnetta oli riippumatta siitä, makasinko vai olinko jalkeilla. Saatoin vaikka olla kaupungissa kävelemässä ja miun oli pakko pysähtyy kesken kaiken, kun pyörrytti niin paljon. Tätä kesti muutamia päiviä.

raskausoireet

Plussan jälkeen:

Plussatestin jälkkeen tuli kaikkia mahdollisia klassisia raskausoireita. Miulle tuli etova olo kesken syömisen. Jossain vaiheessa se taas tuli ennen ruokaa. Ja jossain vaiheessa syönnin jälkkeen.

Reagoin kaikkeen mahallani, joten ei ollu ihme että nytkin kärsin kaiken maailman vatsavaivoista monta viikkoa. Maha oli ihan sekaisin, mutta onneksi tiesin, minkä takia. Se auttoi jaksamaan.

Etova olo oli viikoilla 5-10 lähes koko ajan läsnä. Välillä helpommin siedettävissä, välillä ei. Näillä viikoilla myöskin hajuherkkyys oli voimakkaimmillaan. Esimerkiksi tupakan savu oli jottain aivan järkyttävää. En oo koskaan välittäny siitä sen kummemmin, mutta nyt en sietänyt sitä yhtään. Toinen juttu oli sitten hajuvedet. Bussilla matkustaminen oli ihan painajaista, jos viereen istui joku, joka oli suihkutellut hajuvettä.

Pahin pahoinvointi kesti 1,5 viikkoa. Se tuntui siltä, kun oisin ollut krapulassa 24/7. Raskausviikko kuusi oli miulla pahin. Tuntui, ettei pysty syömään mittään muuta kun mandariineja ja roiskeläppiä. Pelotti liikkua ihmisten ilmoilla, kun mietin vain minne oksennan jos laatta lentää.

Aamupahoinvointia SEKÄ iltapahoinvointia. En tiijä onko aamupahoinvointi sitten jotenni yleisempää, mutta ei iltapahoinvoinnista ainakkaan puhuta niin paljon. Iltapahoinvointi oli ihan yhtä kamalaa kuin aamuinen.

Sitten kun pahoinvointi helpotti, tuli ihan järkyttävä nälkä. Tuntui, että täytyy joka tunti olla syömässä jottain. Aloin kuljettamaan pientä evästä joka paikkaan mukkaan.

Rinnat tuli niin kippeiksi, että tuntu et ne suorastaan räjähtää. Olin myös kamalan ärtyisä.

Viikolla kahdeksan tuli lamaannuttava väsymys, joka veti niin totaalisesti sängyn tai sohvan pohjalle, että M sai hoitaa ruokaostokset jossain vaiheessa ihan itsekseen. Tämä, kuten kaikki oireet kesti vain tietyn aikaa ja hellitti jossain vaiheessa. Ennää en oo väsynyt.

Lämmöt kohosi, oli jatkuva pissahätä, ja tosi kova jano vaikka kuinka joi.

Maha turposi ja sitä turvotusta kesti hyvin pitkään. Turvotuksen takia kaikki miun farkut jäi kaappiin seisomaan, kun ei niissä vain pystynyt olemaan. Muistan myös, että trikoinen maksihame puristi ihan kamalasti  jo ihan niillä ensimmäisillä viikoilla.

Jossain vaiheessa en pystynyt syömään yhtään lämmintä ruokaa. Karkit sai myöskin pahan olon aikkaan. Tällä hetkellä pystyn syömään aika hyvin kaikkea. Sipulia en ilmeisesti siedä nyt raskausaikana ollenkaan...

Kahvi maistui kummalle. Pelkäsin aluksi, miten saan vähennettyä kahvin juontia, mutta helposti se kävi kun se maistui niin pahalta :D Oon vähentänyt kahvin juonnin puoleen. Ostin itelleni teetä, että olisin ns. vaihtanut siihen, mutta ei sitäkään tuu juotua kun muutaman kerran viikossa.

Terveisin, Eve

Ps. Ostin Angelsounds nimisen kotidopplerin raskauskeiju.fi sivustolta. Toimitus oli todella noppee, tuote oli haettavissa jo seuraavana päivänä (tein tilauksen aikaisin aamulla). Voin suositella siis :) Mikäli on yhtä blondi kuin mie, niin ei kannata testata tuotetta yksin kotona...